”Olinpa vähällä unohtaa”, sanoi mr Hankin ja pysäytti miss Rossiterin tämän noustessa ylös poistuakseen. ”Tänään tulee uusi tekstimies. En tiedä hänestä paljoa, mr Pym itse on hänet ottanut, mutta pyydän pitämään hänestä huolta.”
– Dorothy Sayers: Mainosmurha (1933), suom. Simo Pakarinen –
Näin päivänvalon pienen keskisuomalaisen kunnan sairaalassa 60-luvun lokakuisena keskiviikkoiltapäivänä klo 17.05. Kollegani kanssa käyn edelleen keskusteluja siitä, kumpi meistä voisi tituleerata itseään Kirsti Paakkasen jälkeen kaikkien aikojen toiseksi kovimmaksi saarijärveläislähtöiseksi mainosalan ammattilaiseksi.
Toki en Paavo Ruotsalaisen maisemissa puolta vuotta kauempaa viihtynyt, sillä isän opinnot veivät sinivalkoisen Wartburgin takapenkillä Tampereelle. Kouluni kävin Äänekoskella, josta vanhempani olivat alunperinkin kotoisin. Vaikka sitä en silloin ihan ymmärtänytkään sisäistää, olo on jälkeen päin ollut täsmälleen sama kuin Miika Nousiaisen Metsäjätti-kirjan päähenkilöllä. Sen kirjan lukeminen oli kuin aikamatka omaan lapsuuteen. Itse en toki palannut opintojeni jälkeen kotikaupunkiini saneeraamaan tehdasta, vaan valitsin kauppatieteet ja jäin sille tielle. Loppu on eri tavalla historiaa, mutta nähdäkseni historiaa kuitenkin. Kuten entinen asiakkaani tapasi sanoa, onhan sotilasmusiikkikin musiikkia.
Työurani on ollut käytännöllisesti katsoen kokonaan copywriter-työtä, toki sanan hyvin laaja-alaisessa merkityksessä. Vaikka välillä tehdään strategiaa, manageroidaan tuotantoja ja ideoidaan kampanjoita, kirjoittaminen on tekemisen ytimessä. Siitä sitten kumpuaa mitä kulloinkin tarvitaan: mainontaa kaikissa muodoissaan, blogeja, videoita, tiedotteita tai vaikkapa kirjoja jos niikseen tulee.
Ehkä yksi konkreettinen kimmoke kirjoittamiseen tuli vastaanotetuksi varhaislapsuudessani. Tampereella asuessamme nimittäin karkasin äidiltäni kesken puistokävelyn ja juoksin päätä pahkaa päin Väinö Linnaa. Siihen ei tarvittu kuin mainostoimiston työpaikkailmoitus Helsingin Kauppakorkeakoulun ilmoitustaululla 25 vuotta myöhemmin, ja insinöörisuku oli saanut mustan lampaansa. Työskenneltyäni muutamassa alan ansiokkaassa toimistossa ja vietettyäni välillä pari vuotta freelancer-hommissa Yhdysvalloissa olin valmis hyppäämään omilleni.
Liekö sitten latenttien insinöörigeenieni, monipuolisen kauppatieteilyni tai ylipäätään 360-asteisen mindsettini ansiota, mutta olen aina suhtautunut markkinointiviestintään keskimääräistä laaja-alaisemmin. Siihen tarvitaan hyvän tekstin lisäksi paljon muutakin. Sanat ovat aina osa jotain suurempaa kokonaisuutta, ja esimerkiksi tekstin ja visuaalisuuden välinen synergia on välttämätöntä saavuttaa. Kyse ei ole irrallisten kilkkeiden laittamisesta päällekkäin, vaan aidosta symbioosista.
Kirjoitan myös englanniksi. Kaikki tältä sivustolta löytyvät englanninkieliset työnäytteet ovat suoraan minun näppäimistöltäni lähtöisin.
Suullisestakaan ilmaisusta ei homma jää kiinni. Ota yhteyttä, niin aloitetaan keskustelut yhteistyöstä!