Tekstimies

Guille – oikeiden asioiden äänitorvi / Padel.358

20.03.2024

Maailman entinen ykköspelaaja esittelee kolme taktista osa-aluetta, joihin keskittymällä peli paranee ja onnistumisen elämykset sen kuin kasvavat.

Push it! Push it! Push it!
Follow-through! Follow-through!
Eexcellent!

Padel Housen hallilla Espoon Kerassa voi milteipä minä päivänä tahansa hyvällä todennäköisyydellä luottaa siihen, että ainakin yhdeltä kentältä kantautuu ääniä. Kovia ääniä. Määrätietoisia, lyhyitä lauseita, selkeässä käskymuodossa. Englanninkieliset ilmaukset on höystetty pikantilla eteläamerikkalaisella mentaliteetilla, eikä merkitys jää kenellekään epäselväksi.

Kun Guillermo Demianiuk valmentaa, silloin mennään eikä meinata. Suoritusta hiotaan toistojen kautta, eikä Guille epäröi keskeyttää ja koota ryhmää vähän perusteellisempaan puhutteluun silloin, kun asiat eivät etene hänen odottamallaan tavalla.

Eikä nyt puhuta siitä, että lyönnin olisi lähdettävä World Padel Tourin finaalin malliin. Sitä ei Guille harrastajilta odota, ei ainakaan vielä. Mutta se, että selvistä ohjeista ei oteta opiksi, nostaa tunteet pintaan.

Suoritus on opittava tekemään oikein. Onnistumisesta ei kannata olla huolissaan, se tulee toistojen kautta. Mutta väärää suoritusta ei ole syytä toistaa, sillä tiellä tulee se kuuluisa karhu vastaan. Poisoppiminen on yksi kaikkein vaikeimmista tehtävistä, jonka ihmisluonnolle voi paiskata. Kun jonkun lyönnin liikeradat ehtivät iskostua lihasmuistiin, alitajunta ottaa ne saman tien omakseen. Mielen putsaaminen vaatii hirmuista keskittymistä ja henkisiä voimavaroja aivan turhaan. Kun samaan hengenvetoon pitäisi vielä vaivalla pumpattu tyhjiö täyttää oikealla lyöntitavalla, sekaisinmenon vaara on ilmeinen.

Siksi Guille tarttuu virheliikkeisiin tiukalla kuristusotteella ja suorastaan hätistää ne pois demonisoimasta padelistiparkaa yhtään enempää. Ja taas mennään.

More power! Push it!

Onnistumisesta vielä puheen ollen, padelin maailmassa Guillermo Demianiuk tietää siitä melko lailla kaiken tietämisen arvoisen. Kilpailu-ura vei miehen aina maailman ykkössijalle asti, ja ansioluettelosta löytyy mm. yhdessä lajilegenda Fernando Belasteguinin kanssa saavutettua menestystä. Guille on myös valmentanut maailmanluokan pelaajia.

Pari vuotta sitten Guillermo Demianiuk saapui Suomeen ensimmäistä kertaa. Kylmyys ja lumi tekivät lähtemättömän vaikutuksen, ja loppu on historiaa. Nyt Guille valmentaa Suomessa, nauttii säännöllisistä pulahduksista hyiseen veteen ja väittää kivenkovaan suomalaisen sään olevan edellisen asuinpaikkansa Marbellan kelejä miellyttävämpi.

Guille on monin tavoin suomalaisempi kuin useimmat suomalaiset. Paitsi tietenkin se puhuminen, joka ei tunnu taukoavan sitten millään. Muilta kentiltä tulevat huudot tuppaavat olemaan enemmän yksittäisiä voimasanoja kuin varsinaista ajatustenvaihtoa pelikaverin kanssa, ja sekös kirvoittaa mestarin kielenkantoja entisestään.

”Suomalaiset ovat muka maailman onnellisin kansa, mutta kentällä kaikki menevät tuppisuina eivätkä sano mitään”, Guille ripittää. ”Eihän sen ihan niin pitäisi mennä, että eteläamerikkalaiset saavat tulla tänne puhumista opettamaan.”

Kentällä puhumisessa ei kyse ole pelkästään sosiaalisesta kanssakäymisestä. Silloin, kun onnistumisen käsitettä laajennetaan henkilökohtaisista suorituksista pelilliseen menestykseen, puhumisen merkitys taktiikan toteuttamisessa kasvaa.

Taktiikka on puolestaan yksi harrastajien keskuudessa selkeimmin laiminlyöty padelin osa-alue. Se, mikä Guillen kaltaista kunnianhimoista valmentajaa erityisesti rassaa, on se, että kun puhutaan pelaajana kehittymisestä ja kilpailuissa menestymisestä, taktiikan merkitys tulee matkan varrella koko ajan tärkeämmäksi. Tämä ei vain heijastu käyttäytymiseen kentällä.

”Erot syntyvät yllättävän aikaisessa kehitysvaiheessa nimenomaan taktisessa osaamisessa ja kyvyssä lukea peliä. Teknisten taitojen välinen ero tasoittuu nopeasti, mutta huiput erottuvat aloittelijoista nimenomaan siinä, että sijoittuminen ja ratkaisut ovat juuri sitä, mitä kyseinen tilanne edellyttää ja toisaalta mahdollistaa.”

1. Puhuminen

Puhuminen on tärkeä osa taktiikkaa, joten puhutaan edelleen hetki puhumisesta.

Guillen mielestä jokaisen harrastajan olisi syytä opetella aktiivisesti kertomaan pelikaverilleen, miten vastustajat ovat sijoittuneet kentälle. Tämän merkitys korostuu etenkin silloin, kun kaveri joutuu keskittymään pallon seuraamiseen esimerkiksi lobia vastaanottaessaan.

”Sitä ei tunnuta ottavan riittävän vakavasti, mutta se, nousevatko vastustajat lobin myötä verkolle vai jäävätkö he taakse puolustusasemiin, on aivan ratkaisevaa seuraavan lyönnin onnistuneen valinnan ja toteuttamisen kannalta. Mikä lyönti, mikä suuntaus ja mikä voimakkuus – jotta nämä valinnat voidaan tehdä järkevästi, tarvitaan koko ajan tietoa siitä, miten tilanne verkon toisella puolella kehittyy.”

Liekö syynä perisuomalainen jurous tai yleinen haluttomuus nousta esiin kovana äänenkäyttäjänä, mutta kovin vaisuahan meno kentillä on, ainakin puheen määrän perusteella arvioituna. Ja kun hetki sitten puhuimme väärien lyöntien poisoppimisesta, sama pätee puhumiseen. Jos puhuminen laiminlyödään alkuvaiheissa, niin sitä on tosi hankala ryhtyä omaksumaan tulevaisuudessa.

2. Tiimityö

Jos pelaajien puhumattomuus saa Guillen pyörittelemään päätään, ei liikkuminen kentällä tunnu sujuvan juurikaan onnistuneemmin. Parhaimmillaan padeltiimi on kuin huippuunsa synkronoitu tandempyörä, jossa liikutaan yhteistuumin pallon mukana, aina todennäköisimmät palautuslinjat blokaten.

Sen sijaan, että kaveri seisoisi kantapäät maassa ja seuraisi katseellaan, kun pari ravaa henkihieverissä vielä yhden nurkkapallon perään. Tällainen näky on huomattavasti yleisempi tavanomaisena peli-iltana missä tahansa suomalaisessa padelhallissa.

”Hyvin toimivalla parilla on henkinen köysi toistensa nilkoissa kiinni. Kun toinen ottaa kaksi askelta vasemmalle, toinen seuraa. Samoin eteen ja taakse liikkumiset ovat yhteydessä toisiinsa. Sen mukaan liikutaan, minne pallo lyödään. Molemmat ovat koko ajan parhaassa mahdollisessa paikassa vastaanottamassa vastustajan lyöntiä.”

3. Maltti

Kun liikkuminen aidosti parina on saatu mallilleen, seuraavaa taktista elementtiä on suoranainen nautinto ryhtyä toteuttamaan. Mitä enemmän taidot kehittyvät ja taktinen valmius kasvaa, sitä luontevammin padelia pystytään myös pelaamaan lajin edellyttämällä ja ansaitsemalla kärsivällisyydellä.

Kyse on siitä, että tunnistetaan tilanteet, joissa pallo on oikeasti mahdollisuus tappaa suurella todennäköisyydellä. Näitä tilanteita syntyy yllättävän harvoin – paljon harvemmin, kuin mihin kärsimätön suomalainen luonteenlaatu tyypillisesti antaa myöten.

”Vähintään 80 prosenttia padelista on virheiden välttämistä – ’to not fuck up’. Moni etenkin aloitteleva pelaaja sortuu kuitenkin siihen, että kaikista mahdollisista paikoista yritetään tappaa palloa, vieläpä yksinomaan voimaa käyttämällä. Kun ei tiedä eikä osaa kaikkea, on pyrittävä pelaamaan mahdollisimman yksinkertaisesti.”

Yksinkertaisesti pelaaminenhan ei tarkoita sitä, etteikö lyönneillä olisi tarkoitus. Pitkät pallorallit eivät ole hengenvetopaikkoja vaan harkittua pelaamista, jonka avulla pyritään paineistamaan vastustajaa tekemään ratkaiseva virhe, joka avaisi iskun paikan.

Parhaimmillaan padel on pitkiä palloja, joiden aikana maltetaan odottaa oikeaa tilannetta. Kun puhutaan paljon, osataan lyönnit valita juuri oikein, ja kun liikutaan parina pitkin kenttää, pystytään tehokkaasti estämään vastustajan yritykset nousta niskan päälle. Näin kolme taktiikan osa-aluetta tukevat toisiaan ja auttavat omalta osaltaan tekemään padelkokemuksesta juuri sellaisen, kuin sen pitäisi ollakin.

Guillermo Demianiuk korostaa, että yksi padelin vetovoimatekijä on lajin yksinkertaisuus. Juuri sen vuoksi hän haluaa, että harrastajat eivät lähtisi tekemään siitä itselleen turhan vaikeaa yrittämällä tehdä asioita, joissa todennäköisyydet ovat selkeästi heitä vastaan. Keskittymällä perusasioihin pystytään tekemään pelistä helppoa ja nautinnollista. Sen jälkeen on luonteva lähteä nostamaan vaikeuskerrointa ja nostamaan sekä pelin että nautinnon tasoa.

Give me long rallies!
That’s it! Now I like you!
Eexcellent!

Askel kerrallaan, oikeita asioita tekemällä. Jotta voi joskus juosta lujaa, on ensin opeteltava kävelemään. Mutta siitäkin matkan vaiheesta pystyy ottamaan kaiken ilon irti. Sen tekevät myös Guillen valmennettavat, jotka tunti toisensa jälkeen poistuvat kentältä korvat punaisina ripityksestä, mutta myös onnellisina siitä, että tänäkin päivänä he ovat oppineet padelin ihmeellisestä maailmasta jotain uutta.